Uusi tutkimus osoittaa, että Suomen tieliikenteessä loukkaantuu vakavasti noin 1 400 henkilöä vuodessa. Monipuolisilla onnettomuustiedoilla on oleellinen merkitys tieliikenteen turvallisuuden edistämisessä, sillä se mahdollistaa liikenneturvallisuustoimien tehokkaamman kohdennuksen.
Liikennekuolemien tilastoinnin lisäksi on tärkeää saada tietoa vakavasti loukkaantuneista. Nykyisin loukkaantumisen vakavuuden kuvaamisessa on erilaisia käytäntöjä ja tiedot ovat useissa eri tilastoissa. Juuri valmistunut liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan tutkimusjaoston tutkimus laadittiin edistämään vakavien loukkaantumisten tilastoinnin kehittämistä ja yhdenmukaistamista. Tutkimuksessa arvioitiin tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrä.
Yli tuhat vakavaa loukkaantumista vuodessa
Tutkimuksen mukaan vuonna 2010 Suomen tieliikenteessä loukkaantui vakavasti noin 1 400 henkilöä, mikä on noin 10 % kaikista tieliikenteessä loukkaantuneista. Vuonna 2011 määrä oli samaa suuruusluokkaa. Vakavasti loukkaantuneet olivat useimmiten henkilö- ja pakettiautojen kuljettajia ja matkustajia (noin 37 % kaikista vakavasti loukkaantuneista), polkupyöräilijöitä (noin 27 %) sekä mopoilijoita ja moottoripyöräilijöitä (noin 22 %). Muiden tienkäyttäjäryhmien osuudet olivat pieniä. Vakavia loukkaantumisia tapahtui eniten vilkkaasti liikennöidyllä päätieverkolla ja suurilla kaupunkiseuduilla. Vakavista loukkaantumisista aiheutuu yhteiskunnalle satojen miljoonien eurojen kustannukset vuosittain, puhumattakaan vaikutuksista loukkaantuneen ja hänen lähipiirinsä elämänlaatuun.
Erityisesti pyöräilijöiden loukkaantumiset ovat aliraportoituja
Tulokset vahvistivat myös aiempaa tietoa siitä, että suuri osa erityisesti polkupyöräilijöiden loukkaantumisista kirjautuu ainoastaan terveydenhuollon tilastoihin eikä tietoa saada helposti liikenneturvallisuustyötä tekevien viranomaisten käyttöön. Pyöräilijä kaatuu usein yksin, jolloin poliisia ei yleensä kutsuta paikalle, eivätkä tiedot loukkaantumisista päädy poliisiraportointiin perustuvaan tieliikenneonnettomuustilastoon. Myös mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden onnettomuuksissa tilanne oli samankaltainen.
Vakavuuden kuvaamiseen yhteinen mittari
Tutkimuksessa käytettiin EU:n suosituksen mukaista vammadiagnooseihin perustuvaa vakavuusluokitusta ensimmäistä kertaa koko Suomen kattavassa aineistossa. Luokituksen mukaan vakavia vammoja ovat esimerkiksi suurten luiden murtumat, pienten luiden avomurtumat, merkittävien sisäelinten vauriot tai repeämät, yli tunnin kestävä tajuttomuus ja raajojen menetykset. Yhteisen mittarin määrittäminen ja käyttäminen on tärkeää, koska se mahdollistaa muun muassa eri maiden turvallisuustilanteen välisen vertailun. Tutkimusaineistoina käytettiin Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastoa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteriä (Hilmo) vuosilta 2010 ja 2011.
Tilastoinnin kehittäminen jatkuu
Tutkimuksen jatkotoimena tieliikenneonnettomuuksien tilastointia tullaan kehittämään siten, että lieviksi tai vakaviksi luokitellut tiedot loukkaantumisista saadaan yhteiskunnan käyttöön. Loukkaantumisten vakavuusluokka määritetään vuosittain hyödyntämällä terveydenhuollon aineistoa ja käyttämällä yhtenäistä vakavuusluokitusta. Näin tavoitellaan jatkuvaa tietoa loukkaantumisten vakavuudesta ja myös sairaaloissa hoidetuista loukkaantumisista. Pidemmällä aikavälillä olisi tärkeää kehittää poliisin ja terveydenhuollon yhteinen tietokanta, johon loukkaantumiset kirjautuisivat kattavasti.
Tutkimus laadittiin Trafin, Liikenneviraston, liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneturvan toimeksiannosta. Tutkimustyöstä vastasivat Sito Oy ja Tilastokeskus.
Tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrän arviointi VAAKKU -tutkimusraportti löytyy kokonaisuudessaan Trafin nettisivuilta www.trafi.fi/tutkimukset2014